Psykoterapiakriisiin on ratkaisu!

Psykoterapiakriisiin on ratkaisu!

Meillä on vastaus nuorten ja perheiden pahoinvointiin sekä jatkuvasti pahenevaan pulaan psykoterapeuteista. Hyvä ja yksinkertainen ratkaisu on, että otetaan pari-, perhe- ja ryhmäpsykoterapeutit tekemään työtä, johon heidät on koulutettu.

Samalla voimme vastata nuorten ja perheiden pahoinvointiin, ja tarjota apua ennen yksilökeskeistä hoitoa sekä yksilöhoidon rinnalla. Perhekeskeinen työote yhdistettynä mihin tahansa hoitoon lisää kaiken hoidon vaikuttavuutta.

Perhepsykoterapia ja muut useampaan kuin yhden ihmisen suhteeseen kerralla vaikuttavat terapiamuodot ovat jääneet yksilöterapioiden jalkoihin viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä ennen yliopistouudistusta suurin osa psykoterapeuteista olivat perhe- ja paripsykoterapeutteja. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää siltä, ettei tätä resurssia hyödynnetä riittävästi. Kelan psykoterapioista yli 90% toteutetaan yksilöterapiana. Vuonna 2020 Kela korvasi lähes 60 000 yksilöterapiaa ja vain 1 278 pari-, ryhmä- tai perhepsykoterapiaa. Missä on ongelma? Miksi emme osaa hyödyntää tätä tehokasta ja vaikuttavaa menetelmää?

Tällä hetkellä resursseja on väestöpohjaan nähden enemmän kuin koskaan, ja silti pahoinvointi lisääntyy. Sosiaali- ja terveyspalvelut ei pysty vastaamaan pahenevaan resurssivajeeseen.

Perhepsykoterapia on vaikuttavaa. 

Monissa käypähoitosuosituksissa todetaan perheterapian olevan vaikuttavaa, ja samalla kustannustehokasta. Perheterapia on vaikuttavaa, koska se auttaa yhden jäsenen sijasta koko perhettä, joka kärsii yhden perheenjäsenen sairastaessa. Pahimmillaan useampi perheenjäsen tai muu läheinen joutuu hakeutumaan yksilöhoitoon. Resurssit löytyvät läheisverkostosta ja sen toimivuudesta. Haluamme perhepsykoterapeutteina olla tuomassa oman osaamisemme muiden psykoterapioiden rinnalle. Haluamme toimia etulinjassa, apuna perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi!

Ihmisten hyvin- ja pahoinvointi todentuu suhteessa läheisverkostoon. Perhekeskeinen työote lisää muun hoidon vaikuttavuutta.

Katsooko suomalainen järjestelmä liian kapeasti psykoterapiaa, eritellen liiaksi terapiasuuntauksia?

Katja Tenhovirta